15.11.2013

Kokemuskoulutuksesta

Olen sairastanut MS-tautia 30 vuotta ja siitä viimeiset 10 vuotta olen toiminut kokemuskouluttajana. Kokemuksia on kertynyt paljon ja pelkästään positiivisia. Opiskelijat ovat ottaneet minut vastaan hyvin avoimesti ja he ovat suorastaan imeneet jokaisen sanan, jonka olen sanonut. Sitä tietoa, mitä me kokemuskouluttajat jaamme, opiskelijat eivät voi saada mistään muualta ja he tuntuvat arvostavan sitä erittäin paljon. Se onkin paras kiitos tekemästäni työstä. Pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja kerron ihan rehellisesti sen oman tarinani, välttelemättä mitään aihealuetta. Opiskelijoilla on lupa kysyä ihan mitä vaan ja ns. tyhmiä kysymyksiähän ei olekaan.

Näin pitkän kokemuksen jälkeenkin, tunteet tahtovat nousta pintaan joidenkin herkkien asioiden yhteydessä. Minusta se ei ole ollenkaan paha asia. Tulevien hoitoalan ammattilaisten pitääkin tottua siihen, että hoidettavalle nousee itku silmään. Usein huomaan, että opiskelijoillakin silmät kostuvat tarinaani kuunnellessaan. Kokemuskoulutuksessa on kysymys hyvin henkilökohtaisista ja aroistakin asioista ja niiden käsittely vieraiden ihmisten kanssa ei ole aivan helppoa. Minusta se on suorastaan terapeuttista. On ihan hyvä puhua omista kokemuksistaan ja miettiä samalla, onko asioiden saama merkitys muuttunut vuosien varrella. Sanoisin, että on. Jotkut asiat ovat häipyneet taka-alalle, jotkut toiset taas ovat ehkä nousseet tärkeämmiksi, kuin aikaisemmin tai niiden arvon on huomannut eri tavalla.

Valmistaudun menemään opiskelijoiden eteen kertaamalla tapahtuneita. Minulla on peruslista asioista, jotka kerron aina, riippumatta kuulijakunnasta. Vuosien mittaan asiaa tulee tietysti lisää ja painotukset muuttuvat jonkin verran. Hoitajille painotan lääkitystä ja lääkekokeiluja, sairauden vaikutusta elämääni sekä psyykkisiä tekijöitä. Fysioterapeuteille painotan eniten tietysti kuntoutusta, apuvälineiden saantia ja käyttöä, sekä niiden vaikutusta jokapäiväisessä elämässä selviytymiseen. Asia rönsyilee aina sen mukaan, mitä opiskelijat kyselevät. Jos opiskelijat ovat aivan alkuvaiheessa, he eivät osaa tai uskalla kysyä oikein mitään. Silloin tuntuu joskus, että olen puhunut turhaan, mutta uskon kuitenkin, että he saavat silloinkin eväitä opiskeluihinsa ja muistavat myöhemminkin jutustani ainakin jotakin. Pidemmälle ehtineiden opiskelijoiden kanssa syntyy helpommin keskustelua ja he saavat jutustani varmasti enemmän.

Kaiken kaikkiaan kokemuskoulutus on hyvin antoisaa niin minulle kuin opiskelijoillekin.

Sirkku
MS-liiton kokemuskouluttaja

Takaisin