Kokemustoimijan tehtävä

Kokemuskouluttaja tai kokemusasiantuntija on pitkäaikaissairautta sairastava, vammainen tai heidän läheisensä, joka osallistuu omalla kokemustiedollaan sosiaali- tai terveydenhuollon opiskelijoiden ja ammattilaisten koulutukseen, tai osallistuu palveluiden kehittämiseen, suunnitteluuun tai arviointiin kokemustietonsa kautta. Opetusyksiköissä toimiessaan tavallisimmin kokemuskouluttaja pitää alustuksia, mutta voi yhtä lailla toimia esimerkiksi opetuspotilaana tai haastateltavana eri jaksoihin liittyvissä projekteissa ja harjoituksissa. Joissakin opetusyksiköissä on toteutettu kokemuskouluttajien- ja asiantuntijoiden avulla kokonaisia teemapäiviä esimerkiksi osana valinnaisia opintoja. Kokemusasiantuntijan roolissa toimitaan usein sosiaali- ja terveysalla erilaisissa kuntien tai sairaanhoitopiirien työryhmissä, joissa suunnitellaan, arvioidaan tai kehitetään esimerkiksi palveluita, hoitopolkuja tai uutta toimintaympäristöä.

Kokemustoimijan soveltuvuudesta

Kokemuskouluttajaksi tai -asiantuntijaksi ei synnytä yhdessä yössä, vaan tehtävään kasvetaan. Se on prosessi. Oman tai läheisen sairastumisen tai vammautumisen myötä voi tulla mieleen, että kokemukset ja oivallukset pitkäaikaissairaudesta, vammaisuudesta tai läheisenä olemisesta voisivat olla hyödyksi muillekin ihmisille. Minkälainen sitten on hyvä kokemuskouluttaja? Miten omaa kokemustietoa voisi välittää niin, että se kantaisi yksittäistapausta pidemmälle? Kokemuskouluttajan tulee olla sinut oman terveydentilansa kanssa, ja hänellä tulee olla päivitetyt tiedot edustamastaan ryhmästä. Kokemuskouluttajan tehtävän hyvä hoito vaatii myös esiintymishalua ja -taitoa. Maltti ja harkinta auttavat alkuun.

Kokemuskouluttajaksi ei voi alkaa välittömästi diagnoosin saamisen jälkeen eikä läheisen sairastuttua tai vammauduttua, vaan tapahtumasta tulee olla kulunut riittävästi aikaa, suosituksena ainakin kolme vuotta. Tapahtunutta ei ehkä koskaan täysin hyväksy, mutta siltä ei myöskään sulje silmiään. Sille on pitänyt löytää sopivan kokoinen paikka omassa elämässä; ei niin, että se vie kaiken tilan eikä myöskään niin, että se unohdetaan silloin, kun se pitäisi ottaa huomioon. Tosiasianomaisesti se kulkee mukana ja voi antaa ominaissävynsä myös tulevaisuuden suunnitelmille ja elämäntapahtumille.

Sairaus tai vammaisuus ei saisi nostattaa voimakkaita, hallitsemattomia tunteita pintaan, kun alkaa toimia kokemuskouluttajana, muuten toiminta käy itselle raskaaksi. Kuulijankin vastaanottokyky voi joutua koetukselle. Esimerkiksi pitkäaikaissairauden kanssa elämään opetteluun kuuluu myös voimakkaiden tunteiden kuten surun, luopumisen, ahdistuksen tai vihan läpikäyntiä. Asiat saavat ja niiden kuuluukin tuntua, mutta kokemuskouluttajan tulee tunnistaa sairauteensa tai vammaisuuteensa liittyvät tunteensa, jotteivät ne jähmetä koulutustilanteessa, eivätkä peilaudu kielteisesti ulkopuolisiin, vaan vievät vuorovaikutusta eteenpäin.

Myönteinen ja elämänuskoinen sävy edesauttaa viestin perille menoa. Jos oma tapa hahmottaa maailmaa on kovin pessimistinen tai oma sairaus on ainakin juuri sillä hetkellä nujertanut, se vaikeuttaa kommunikaation sujuvuutta. Samoin jos kokemuskouluttajan kokemukset terveydenhuollon palveluista tai toimijoista ovat kielteisesti värittyneet, se välittyy myös kuulijoille, eikä yleensä lisää halua tutustua potilaan kokemusmaailmaan. Koska kokemuskoulutuksen tavoitteena on herättää kuulijan kiinnostus potilaan kokemuksiin, jopa oman ammatillisen osaamisen kehittäjänä, tulee tarjottavan tiedon sopia kuulijan kokemusmaailmaan. Viime kädessä on kysymys yhteistyöstä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisessä.

Pitkäjänteistä kouluttautumista

Edellytyksenä kokemuskouluttajatoimintaan mukaan tulolle on, että kokemuskouluttajaksi ryhtyvät osallistuvat heille suunniteltuun koulutukseen. Oman puheenvuoron rakentamisen ja esiintymisen harjoittelu ovat tärkeitä, vaikka kokemuskouluttaja kertookin oman tarinansa. Kun perusasiat ovat hallussa, voi energian keskittää sisältöön. Näitä asioita käydään läpi koulutuksessa. Käytännössä suurin osa kokemuskouluttajista huomaa jo muutaman luennon jälkeen, että luennon pitäminen sujuikin hyvin. Oman tarinan kertominen koskettaa kuulijoita erityisellä tavalla, ja se välittyy kokemuskouluttajalle positiivisena palautteena. Silti taidot kokemuskouluttajanakin hioutuvat vasta kokemuksen kautta.

Kokemuskouluttajaksi haluavan on sitouduttava toimimaan aktiivisesti ja pitkäjänteisesti kokemuskouluttajana. Yleensä kokemuskouluttajat sitoutuvat tehtävään kolmen vuoden määräajaksi. Kokemuskouluttajan on oltava myös halukas ja kykenevä toimimaan yhteistyössä eriasteisten sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitosten kanssa. Omassa elämäntilanteessa tulee olla kokemuskoulutuksen mentävä aukko, jotta siihen voi panostaa riittävässä määrin. Toisaalta elämässä pitää olla muutakin sisältöä, sillä kukaan ei voi olla ammatikseen kokemuskouluttaja, vaikka se tärkeää toimintaa onkin.

Taustajärjestö kokemuskouluttajan tukena

Kokemuskouluttaja ei koskaan toimi yksin, vaan on aina jonkun kokemuskouluttajaverkostoon kuuluvan järjestön edustaja. Taustajärjestöt vastaavat kokemuskouluttajiksi valittavien soveltuvuudesta tehtävään. Niiden tehtävänä on myös ylläpitää kokemuskouluttajan tietoja ja taitoja sekä tarjota kokemuskouluttajalle täydennyskoulutusta ja työnohjausta. Kullakin verkostoon kuuluvalla järjestöllä on kokemuskoulutuksen yhteyshenkilö ja rekisteri pätevistä kokemuskouluttajista.

Kokemuskouluttajan tulee puolestaan tuntea oman taustajärjestönsä toimintaa ja pitää sitä koskevat tietonsa ajan tasalla. Kokemuskouluttajaksi ryhtyvä sitoutuu toimimaan eettisten periaatteiden mukaisesti ja allekirjoittaa kokemuskouluttajan sitoumuslomakkeen. Hän on myös velvollinen ilmoittamaan
omassa terveydentilassaan tapahtuvista suurista muutoksista, jotka vaikuttavat kokemuskouluttajana toimimiseen.