24.01.2014

Minä – kokemuskouluttaja

Minä – kokemuskouluttaja

Mikä kumma saa ihmisen astumaan ventovieraiden eteen kertomaan hyvinkin henkilökohtaisista asioistaan? Tämä ajatus on juolahtanut mieleeni parikin kertaa. Vastaus riippuu tietenkin yleisöstä, jolle tulen pitämään esitykseni. Jos puhun sairastuneille ja heidän läheisilleen, tarkoitukseni on antaa heille kannustusta ja toivoa. Jos kuulijoina on nuoria, jotka ovat vasta opiskelemassa tulevaa ammattiaan, haluan antaa heille tilaisuuden katsoa sisimpääni, jotta he ymmärtäisivät tärkeän viestini. Teen sen kuitenkin pehmeästi, jotten pelottaisi heitä, sillä järkytys peittää helposti alleen sen, mitä haluan heidän kuulevan. Jos kuulijat ovat kokeneita ammattilaisia, puhun jo hivenen rohkeammin, sillä kaiken kokeneita ei ole ihan helppo koskettaa.

Parasta koulutustilanteessa on se, kun huomaan vanginneeni kuulijoiden huomion tarinallani. Kurjinta on, jos niin ei käy ja huomaan kuulijoiden keskittyvän muihin asioihin. Toisaalta en jää huolehtimaan, onko takarivikin varmasti hereillä, jos tunnelma on muuten hyvä. Parasta on, jos tilanne kehittyy aidon vuorovaikutuksen asteelle, jolloin kuulijat kysyvät ja kommentoivat kertomaani tai peilaavat omia työ- tai muita käytännön kokemuksiaan kertomaani vasten.

Vaikein tilanne on tullut vastaani kun halusin tuoda esille sairauden vaikutuksia perheeseen. Asia on mielestäni todella tärkeä, mutta lasteni kokemusten ottaminen mukaan tarinaan tuntui jostain syystä väärältä ja suorastaan epälojaalilta heitä kohtaan

Mielestäni kenenkään ei tulisi ryhtyä kokemusasiantuntijaksi, ellei ole jo sinut kokemustensa kanssa. Tällä tarkoitan, että kokemusasiantuntijana minun on kyettävä tarkastelemaan kokemuksiani sekä täysin ulkopuolisin silmin että hyvin henkilökohtaisesti. Vain siten voin olla uskottava, mikä on koko asian ydin. Menetän uskottavuuteni salamannopeasti jos jään koulutustilanteessa kiinni itseni terapoinnista yleisön kustannuksella tai jos yritän tehdä kokemallani vaikutusta kuulijoihin.

Kaikkiaan kokemuskouluttajana toimiminen on mielenkiintoista nuorallatanssia uskottavuuden ja estradiviihteen välimaastossa. Se vaatii paljon: rohkeutta raottaa sieluaan tuntemattomille, runsaasti uskoa itseensä ja omaan asiaansa sekä ripauksen hulluutta, että todella menee tekemään sen.

Aivoliiton kokemuskouluttaja, Marja

Takaisin